Lumivyöryt

Aktiivisista alamäkihiihdon harrastajista varsin suuri osa on kiinnostunut hoidettujen rinteiden ulkopuolella hiihtämisestä, eli off-piste hiihdosta. Kannattaa muistaa, että näillä alueilla on aina lumivyöryvaara, ja sen vaaran vakavuus voi vaihdella hyvinkin nopeasti. Jopa yhdessä yössä riski voi muuttua olennaisesti vaikka ei olisi satanut yhtään uutta lunta.

Eurooppalainen lumivyöryvaara-asteikko

Euroopassa on käytössä 5 – portainen vaaran arviointiasteikko. Tätä käytetään kaikkialla Alpeilla, Pyreneillä ja periaatteessa kaikilla Euroopan vuoristoisilla alueilla, myös Pohjoismaissa. Asteikon riski on yleensä hyvin esillä kaikissa hiihtokeskuksissa, ainakin Alpeilla. Tämä asteikko antaa hyvän lähtökohdan riskin arviointiin ja itse kunkin laskettelijan päätöksentekoon siitä kannattaako off-pisteille lähteä.

Riskiaste 1

Lumi on hyvin asettunut eikä luonnollisia (itsestään liikkeelle lähteneitä) vyöryjä esiinny käytännössä lainkaan. Ihmisten aiheuttamia vyöryjä voi esiintyä mutta vain varsin jyrkillä rinteillä ja tähänkin tarvitaan varsin suuri ulkoinen paine (esim. monta hiihtäjää samassa pisteessä). Yleisesti ottaen tällöin voi hyvin turvallisin mielin lähteä rinteiden ulkopuolelle. Yleensä riskiaste ykköstä ei esiinny kuin viikkoja jatkuneiden aurinkoisten jaksojen jälkeen ja myöhään keväällä aamuisin

Riskiaste 2

Lumi on kohtuullisen hyvin asettunut tietyillä jyrkillä rinteillä, loivemmilla rinteillä varsin hyvin asettunut. Pieniä luonnollisia vyöryjä saattaa esiintyä jyrkillä rinteillä. Itse laukaistuja vyöryjä esiintyy jyrkillä rinteillä ja kohtuullisen jyrkillä rinteillä suurten ulkoisten voimien ansiosta (esim. iso joukko ihmisiä samassa paikassa). Yleisesti ottaen riskiaste kakkosella vaellusolosuhteet ovat hyvät ja rinteiden ulkopuolella voi liikkua suhteellisen turvallisesti.

Riskiaste 3

Lumi on asettunut vain kohtuullisesti tai heikosti asettunut monilla jyrkillä rinteillä. Keskisuuret ja jopa paikoitellen suuretkin luonnolliset lumivyöryt ovat mahdollisia. Itse laukaistuja vyöryjä esiintyy melko helpostikin, kuten esim. yhden hiihtäjän osuessa huonoon kohtaan. Paikalliset erot voivat olla varsin suuriakin, eri ilmansuuntiin olevat rinteet voivat olla hyvin erilaisia turvallisuuden kannalta. Olosuhteet rinteiden ulkopuolella ovat yleisesti ottaen sellaiset, että reitin valinta ja kokemus on erittäin tärkeätä. Suurin osa laskettelijoiden vyöryonnettomuuksista tapahtuu silloin kun riski on kolmosessa.

Riskiaste 4

Lumi on heikosti asettunut melkein kaikkialla. Suuriakin luonnollisia vyöryjä esiintyy runsaasti ja vain yhden hiihtäjän laukaisemat vyöryt ovat tavallisia. Usein osa – jopa suuri osa – hiihtokeskuksien hisseistä on kiinni vyöryvaaran takia. Tällä riskitasolla ei usein tapahdu niin paljoa onnettomuuksia kuin kolmosella juuri sen takia, että useat hissit ovat kiinni ja todennäköisesti hiljattain on satanut paljon lunta jolloin monet ihmiset ymmärtävät riskin olemassaolon.

Riskiaste 5

Lumi on yleisesti ottaen huonosti asettunut melkein kaikkialla. Esiintyy paljon luonnollisia vyöryjä ja itse aiheutetut vyöryt ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus jopa vähemmän jyrkillä rinteillä. Suurin osa hiihtokeskusten hisseistä on kiinni ja off-pisteille meno on äärimmäisen vaarallista. Vitosella tapahtuvat onnettomuudet ovat yleensä uutisissa nähtyjä isoja kyliin tulleita vyöryjä.

Lumivyörytyypit ja joitain perusasioita niistä

Lumivyörytyypit voidaan karkeasti jakaa kahteen eri luokkaan: laattavyöryt ja puuterivyöryt. Näistä laattavyöryt ovat vuorilla liikkujille selkeästi vaarallisempia.

Puuterivyöryt alkavat yhdestä pisteestä ja kasvavat pikku hiljaa kun alkuperäinen liukumaan lähtenyt lumi “kerää mukaansa” lisää ja lisää lunta. Yleensä puuterivyöryjä esiintyy vain varsin jyrkillä rinteillä. Kun puuterivyöryllä on riittävästi matkaa kasvaa niin ne saavuttavat erittäin kovan nopeuden (jopa 200 – 300 km/h) ja ovat tuhovoimaltaan suurimpia vyöryjä. Ne kaatavat metsää ja tuhoavat kyliä.

Hiihtäjälle tai yleensäkin vuorilla liikkujille puuterivyöryt eivät kuitenkaan ole kovin suuri riskitekijä. Silloin kun niitä esiintyy niin jokainen järkevä ihminen pysyy kaukana pois off-pisteiltä. Tämän takia emme tässä tekstissä käsittelekään puuterivyöryjä tämän enempää. Tästä eteenpäin kun puhumme vyöryistä niin tarkoitamme laattavyöryjä.

Laattavyöryt sen sijaan ovat erittäin vaarallisia kaikille vuorilla liikkujille ja niiden esiintymisriskin arvioiminen onkin turvallisen vuorilla liikkumisen a ja o.

Ensimmäiseksi täytyy muistuttaa kaikkia lukijoita, että laattavyöryjä esiintyy hyvin yleisesti vaikka lumi olisi kuinka nautinnollista hiihdon kannalta. Upea puuterilumi ei yleensä hiihtäjän alta lähde puuterivyörynä vaan laattavyörynä.

Laattavyöryn muodostumisen tärkeimmät edellytykset

  1. Erilaisten kerrostumien esiintyminen lumipakassa. Mitä tasalaatuisempaa lumi on, ja mitä vähemmän siinä esiintyy eri kovuuksisia kerrostumia, sitä epätodennäköisempää on vyöryjen syntyminen. (Tämän ansiosta esim. Japanin Hakubassa talvella 2011 oli varsin pieni lumivyöryvaara. Lunta kun tuli tasaisesti melkein joka päivä monen viikon ajan niin siihen ei ehtinyt muodostua erilaisia kerroksia).
  2. Jonkinlainen ulkoinen vaikutus (kuten hiihtäjä tai auringon lämpö) joka aiheuttaa sen, että ylempänä oleva tiivimpi kerros hajoaa ja “romahtaa” alempana olevan heikomman kerroksen päälle. Tämä tapahtuu kerralla suurella alueella, eli lumi hajoaa laattana.
  3. Vyöryvien lumilaattojen syntymisen suurin yksittäinen syy on tuuli. Tuuli hajoittaa lumikiteitä ja ne kasaantuvat tiiviimmäksi kerrokseksi kuin ilman tuulta. Tuuli voi myös siirtää lunta niin, että vaikka ei olisi satanut yhtään uutta lunta niin tietty rinteen osa voi olla vaarallisempi kuin edellisenä päivänä.

Lumikiteiden muutosprosessi

Jo heti lumisateen aikana alkaa lumikiteiden muuttuminen. Nämä muutokset joko vahvistavat tai heikentävät lumipakkaa. On olemassa kaksi tärkeätä lumelle tapahtuvaa muutosprosessia. Toinen on lumikiteiden pyöristyminen (eli sakaroiden pois sulaminen) ja toinen on prosessi jossa lumikiteistä tulee enemmän kulmikkaita, litteitä ja laattamaisia.

Pyöristyneet lumikiteet sitoutuvat hyvin toisiinsa ja lumi asettuu nopeasti. Ts. se ei vyöry niin helposti. Kulmikkaammat ja litteämmät lumikiteet sen sijaan muodostavat vaarallisia “kuura” – kerroksia jotka lähtevät helposti liikkeelle varsinkin kun päälle sataa lisää lunta.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä kylmempi ilma ja mitä kevyempää ja vähemmän kosteutta sisältävää lumi on sitä helpommin kiteet alkavat muodostamaan vaarallisia kuurakerroksia. Tärkeätä on myös lumessa olevat lämpötilaerot; mitä suuremmat lämpötilaerot lumessa on niin sitä helpommin syntyy vaarallisia kuurakerroksia. Alueilla missä ei pitkään aikaan sada lunta ja jossa samaan aikaan on erittäin kylmä (kuten Lapissa, Alpeilla usein tammikuussa, USA:ssa esim. Coloradon osavaltiossa usein) syntyy tämän kylmän sään ja ohuen lumipeitteen yhteisvaikutuksesta vaarallisia kerroksia.

Yleisesti ottaen voidaankin sanoa, että mitä enemmän sataa lunta alkukaudesta (ja mitä tasaisemmin väliajoin sitä sataa), sitä turvallisempi tulee loppukaudesta.

Maastomuodot

Erittäin tärkeä tekijä lumivyöryjä ja niiden vaarallisuutta ajatellen on maasto ja sen muodot. Joku toinen voi siirtyä paikasta A paikkaan B varsin turvallisesti vaikka olosuhteet yleisesti ottaen olisivat hyvinkin vaaralliset, samaan aikaan kun joku toinen siirtyy saman matkan eri reittiä käyttäen ja antautuu suuriin vaaroihin. Maaston oikea hyväksikäyttö on mielestäni tärkeämpi asia kuin esimerkiksi lumen ja sen laadun analysointi.

Tärkeimpiä huomioon otettavia seikkoja:

  • Kovera vai kupera rinne? Kupera rinne on karkeasti ottaen vaarallisempi kuin kovera rinne.
  • Yläpuolella olevat vaaralliset rinteet. Vaikka periaatteessa itse liikkuisimme sellaisella alueella jossa emme voisi itse laukaista vyöryä niin voimme silti olla suuressa vaarassa jos jostain ylhäältä lähtee iso vyöry joka etenee niin pitkälle, että jäämme vyöryn alle.
  • Harjanteet ovat yleensä turvallisimpia paikkoja vaarallisissa olosuhteissa.
  • Tuulen aiheuttamat kinostumat suojan puolella ovat vaarallisia.
  • Rinteen jyrkentyessä taitekohdissa on usein herkkiä kohtia joista vöyryt lähtevät helpommin liikkeelle.
  • Minkälainen on maasto alapuolella mahdollisen vyöryn sattuessa? Jos vyöry vie mennessään ja alla on vain iso tasaisesti loiventuva kenttä niin mahdollisuudet selvitä vyörystä ovat huomattavasti suuremmat kuin jos alla on esim. tiheä metsä tai korkea kalliojyrkänne.

Muita maastomuodon lisäksi tärkeitä huomioon otettavia seikkoja:

  • Tuuli, sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.
  • Auringon vaikutus. Aurinko lämmittää lunta ja kun lumi lämpenee ja tulee raskaammaksi niin se vyöryy helpommin.
  • Kuinka paljon rinnettä on hiihdetty aikaisemmin. Ts. rinne jossa on kauden aikana hiihdetty 500 kertaa on paljon turvallisempi kuin takamaastoissa oleva rinne jonka poikki on ehkä hiihdetty 4-5 kertaa kauden aikana. Vaikka kummatkin ovat muuten aivan samanlaisia ja kummankin päällä on 30 cm:n upea puuterikerros eikä yhtään jälkeä.
  • Ilman suunta. Yleisesti ottaen vähiten aurinkoa saavat rinteet (eli pohjoisella pallonpuoliskolla pohjois- ja itärinteet) ovat vaarallisempia kuin etelä- ja länsirinteet jotka useasti lämpenevät iltapäiväauringon ansiosta ja näin asettuvat.

Miten parhaiten vältytään lumivyöryiltä?

  1. Opiskele mahdollisimman paljon teoriaa kirjoista (Yksi hyvä kirja on esim. Jimmy Oden:in tekemä Freeskiing – How to adapt to the mountain. Myynnissä Elämysmatkojen toimistolla).
  2. Käy lumivyörykursseilla.
  3. Liiku vuoristossa (mutta älä koskaan yksin, paras ryhmäkoko on 4-6) ja tee havaintoja näkemästäsi ja yritä soveltaa kirjoista lukemaasi ja mahdollisilla lumivyörykursseilla oppimaasi. Mikään ei korvaa kokemusta ja omia havaintoja, sillä tavalla opitaan se kuudes aisti joka sanoo oikeassa paikassa “Seis, käännytään pois”. Pidä silmät ja korvat auki!
  4. Opi havainnoistasi ja usko luonnon antamia vinkkejä! Tämä on erittäin tärkeää! Jos lumi edessäsi halkeilee kun siirryt (eli “traversaat”) laskupaikoille niin älä ole tyhmä ja jatka vaan käänny takaisin ja hiihdä loivemmalla ja turvallisemmalla paikalla.
  5. Kysy viisaammilta lisätietoja. Kun lähdet uudessa kohteessa hiihtämään niin jos näet esim. oppaita tai hiihdonopettajia niin mene rohkeasti kysymään jos heillä on vinkkejä esim. missä ei missään nimessä kannata hiihtää tai missä olisi ehkä turvallista hiihtää jne.
  6. Älä lähde sokeana ja tietämättömänä mäkeen. Ennenkuin lähdet aamulla ulos kämpiltä niin tarkista lumivyöryvaara, säätiedot, opettele mahdolliset reittiopaskirjat jne.

Yleistä lumivyöryistä

Kaikista niistä vyöryyn joutuneista ja kokonaan hautautuneista, jotka eivät ole loukkaantuneet vyöryn pysähtyessä, n. 93 % on elossa vielä 15 minuutin kuluttua. Mutta, 15 ja 45 minuutin välillä eloonjäämisprosentti laskee rajusti, 93 prosentista 26:een. Organisoidun pelastusryhmän (ts. esim. hiihtokeskuksen ski patrol) paikalle tulo kestää jopa Alpeilla minimissään n. puoli tuntia. Joten, jos haluat selvitä mahdollisesta vyörystä elossa, käytä tarvittavia turvavarusteita ja hiihdä ihmisten kanssa jotka osaavat niitä käyttää!

Tarvittavat varusteet

Kaikilla off-pisteille lähtevillä pitäisi olla henkilökohtaisena varustuksenaan seuraavat tavarat:

  • Lumivyörypiipperi. Ja nyt viimeistään olisi aika vaihtaa se vanha analoginen piippari uuteen digitaaliseen!
  • Lapio. Mieluummin kunnollinen metallinen. Muovisellakin kyllä pärjää useissa tilanteissa, mutta ei aina.
  • Sondi. Jos ei ole sondia niin uhrin esille kaivaminen kestää usein monta minuuttia pidempään.
  • Puhelin jossa on valmiiksi paikallinen hätänumero. Puhelin on kuitenkin suositeltavaa pitää pois päältä silloin kun hiihdetään, se voi vaikuttaa piipparin toimintaan.

Tämän lisäksi hiihtoryhmällä tulisi olla ainakin yksi, mielellään kaksi seuraavista tavaroista:

  • Ensiapupakkaus
  • Bivi-teltta

Viime vuosina laukaistavat ABS – reput ovat yleistyneet kovaa vauhtia. Nämä ovat reppuja joissa on sisällä 1-2 ilmatyynyä (kuten auton airbagit) jotka laukaistaan vyöryyn jouduttaessa. Nämä ilmatyynyt pitävät uhrin pinnalla ja näin elossa säilymisen mahdollisuudet parantuvat huomattavasti.

Näitä reppuja on käytetty jo sen verran viimeisten 10 vuoden aikana, että niistä rupeaa olemaan tilastollista näyttöä. Ja se näyttö on erittäin vakuuttavaa, ilmatyynyrepun onnistuneen laukaisun jälkeen kokonaan hautautuminen on erittäin epätodennäköistä. Ja koska suurin syy kuolemiin vyöryonnettomuuksissa on kokonaan hautautuminen ja tukehtuminen niin nämä reput parantavat henkiinjäämismahdollisuuksia olennaisesti. Elämysmatkojen Pette Halme ei ole muutamaan vuoteen suostunut hiihtämään ilman ABS-reppua.

Huom! Elämyamatkat vuokraa asiakkailleen ABS-reppuja ainoana suomessa. Ilmoita kiinnostuksesta matkaa varatessasi.

Mitä tulee tehdä jos joutuu lumivyöryyn?

  • Huuda kovaa jotta muut ympärillä olevat varmasti kääntyvät katsomaan ja näkevät sinut.
  • Yritä hiihtää mahdollisimman lujaa sivuun, n. 45 asteen kulmassa jompaan kumpaan suuntaan.
  • Jos et pääse hiihtämään pakoon vaan joudut vyöryn sisälle niin yritä päästä eroon suksista ja sauvoista, ne vetävät sinua syvemmälle vyöryyn.
  • Yritä pysyä vyöryn pinnalla niin pitkään kuin mahdollista, parhaiten tämä onnistuu uimaliikkeitä tekemällä.
  • Kun tunnet vyöryn hidastuvan yritä tehdä kasvojen eteen ilmataskua ja jos pujoittelulasit ovat vielä otsallasi niin vedä ne suun eteen jotta suu ei täyty lumesta. Hengitystiet täytyy pystyä pitämään vapaina lumesta.
  • Vyöryn sisällä yritä rauhoittua ja hengittää rauhallisesti jotta et käytä niin paljon happea.

Mitä sinun tulee tehdä jos ryhmäsi jäsen joutuu lumivyöryyn?

  • Huuda kovaa jotta muut ympärillä olevat varmasti myös havaitsevat vyöryn.
  • Seuraa vyöryä niin kauan kun se liikkuu ja yritä tehdä tarkat havainnot siitä missä uhri nähtiin viimeisen kerran.
  • Vyöryn pysähdyttyä keskustele muiden ryhmän jäsenten kanssa ja päättäkää kuka on etsinnän johtaja ja missä uhri on viimeksi nähty.

Tämän jälkeen etsinnän johtaja ottaa vastuun ja jakaa tehtäviä:

  • Tarkistetaan, että kaikki muut ryhmän jäsenet ovat turvallisilla paikoilla ja arvioidaan lisävyöryjen riski.
  • Soitetaan apua.
  • Tehdään etsintä – ja pelastussuunnitelma perustuen etsijöiden lukumäärään.
  • Kaikki kääntävät piipparinsa etsintäasentoon ja yksi ryhmästä (yleensä paras hiihtäjä) lähtee nopeasti hiihtämään alas siihen pisteeseen missä uhri on nähty viimeisen kerran. Tämä kohta merkataan (esim sauvalla) ja sen jälkeen tämä etsijä hiihtää nopeasti alas (tarkkaillen koko ajan piippariaan) vyöryn jälkeä pitkin sille alueelle mihin vyöry on pysähtynyt ja missä uhri todennäköisimmin on.
  • Tämä yksinäinen etsijä yrittään nopeasti löytää uhrin signaalin ja samalla hän etsii näköhavaintoja (käsi lumen pinnalla, hanska, pipo jne).
  • Samaan aikaan muut aloittavat järjestelmällisen etsinnän viimeksi nähdystä pisteestä alaspäin liikkuen.
  • Etsijöiden välinen etäisyys ei saa olla yli 20 metriä. Ts. kaksi etsijää voivat suoraan alaspäin edeten kattaa 40 metriä leveän alueen (10 metriä sivuilla ja 20 metriä etsijöiden välissä).
  • Jos etsijöitä ei ole riittävästi jotta pystyttäisiin etenemään suoraan alaspäin niin silloin pitää liikkua viistosti vyöryalueen poikki laidasta laitaan niin, että mikään kohta vyörystä ei jää kauemmaksi kuin 10 metriä etsijöistä.
  • Näin edetään kunnes piipparit havaitsevat uhrin lähettämän signaalin.
  • Tämän jälkeen seurataan piipparin antamaa suuntaa (digitaaliset piipparit). Etäisyyslukeman pitäisi ruveta pienentymään. Jos näin ei käy niin käänny 180 astetta ympäri ja kokeile pienentyykö lukema tällöin.
  • Liikutaan niin nopeasti kuin mahdollista kunnes etäisyysmittari näyttää n. 4-5 metriä. Tämän jälkeen hidastetaan vauhtia olennaisesti ja tuodaan piippari aivan lumen pintaan. Edetään edelleen niin pitkälle kunnes huomataan, että etäisyyslukema rupeaa kasvamaan.
  • Tämän jälkeen palataan takaisin siihen kohtaan missä etäisyyslukema on pienin. Siirrytään 90 asteen kulmassa vasemmalle ja katsotaan mitä tapahtuu etäisyyslukemalle. Jos se pienenee niin siirrytään siihen suuntaan ja etsitään pienen lukema tällä akselilla. Kun ollaan löydetty pienin etäisyyslukema niin merkitään se kohta sondilla (tai jollain muulla esineellä kuten käsineellä).
  • Otetaan sondi esiin ja ruvetaan etsimään uhria sondilla asteittain merkitystä pisteestä ulospäin sondaten.
  • Kun tuntuu siltä, että uhri on löytynyt niin ruvetaan kaivamaan. Jätetään sondi kiinni lumeen siihen kohtaan jossa uhrin uskotaan olevan.
  • Huom! Kun ollaan lähempänä kuin kolme metriä uhrista, niin piippari täytyy ehdottomasti pitää koko ajan samansuuntaisena. Näin saadaan tarkimmat etäisyyslukemat.
  • Kun saadaan uhrin kasvot esille lumesta niin puhdistetaan heti hengitystiet lumesta ja tarkistetaan hengittääkö uhri. Jos ei niin yksi pelastajista aloittaa samantien elvytyksen ja muuta jatkavat kaivamista kunnes uhri saadaan kokonaan vedettyä ulos lumesta.
  • Jos uhri hengittää niin keskitytään pitämään hänet lämpimänä ja pyritään välttämään turhaa liikuttelua ja odotetaan ammattipelastajien paikalle tuloa.

Piipparin käyttöä ja vyöryuhrin etsintää on tärkeää harjoitella säännöllisesti, jotta toimintamalli iskoutuu muistiin. Tositilanteessa oikea etsintätekniikka täytyy osata ulkomuistista.

Myoko, Japani. Puuteriparatiisi.

KUINKA VOIN AUTTAA?

Ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Asiantuntijamme ovat käytettävissänne.

(09) 622 70 940

info@elamysmatkat.com